Mika Lille kysyi mielipidekirjoituksessa Höblässä, mitä kansanedustajat tekisivät auttaakseen köyhimpiä. Mikään kansanedustajahan en ole, mutta silti tämä kysymys pisti minut miettimään asiaa.

Ehdokkaat yleensä tykkäävät luvata sitä sun toista, mutta yritän nyt vielä tässä vaiheessa pidättäytyä lupauksista. Mutta ajatuksia aiheesta minulla sen sijaan on.

Taustani on taloudellisesti hyvinkin vaihteleva – olen elämäni aikana elänyt köyhyysrajan alapuolella sekä keskiluokkaisena, olen myös asunut pikkukaupungissa ja suurkaupungissa. Tältä pohjalta olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että meidän tulisi taistella köyhyyttä vastaan. Jokainen, joka on elänyt köyhyydessä tietää, että se on ”elämäntapa”, josta haluaa pois. Ainakin sen tietävät ne, joilla on joskus ollut taloudellisesti paremmat ajat.
Kun rahaa ei ole tarpeeksi, menee melkein kaikki energia taloudesta stressaamiseen. Tämä johtaa jossain vaiheessa auttamatta lamaantumiseen. Itse olen mikroyrittäjänä elänyt aika ajoin todella pienillä tuloilla ja tiedän, mitä on olla köyhä. Mutta takataskussani minulla on aina ollut usko siihen, että tilanne vielä kääntyy. Olen aina ajatellut, että tämä on varmaan meidän keskiluokkaisten lasten etu, mikä mahdollisesti puuttuu köyhempien perheiden lapsilta – voin olla tässä täysin väärässä, ota siinä tapauksessa kantaa!

Oli miten oli, niin kaikki köyhyydessä elävät tarvitsevat kahta asiaa (rahan lisäksi); uskoa parempaan, sekä tukea saadakseen talouden kuntoon.

Kannustinloukut

On aivan mahtavaa, että luottotietolaki on muutettu sellaiseksi, ettei velkaantuneet enää joudu olemaan yhtä pitkään ahdingossa. Vielä tässäkin laissa riittää parannettavaa, mutta on menty parempaan suuntaan. Mutta on myös muita juttuja, jotka jarruttavat motivaatiota tarttua toimeen; nimittäin kannustinloukut. Kun talous on haasteellinen, niin voi käydä niin, ettei työnteko kannata. Tämä voi johtua esimerkiksi kohtalaisen hyvätuloisen yksinhuoltajan päiväkotimaksuista yhdistettynä progressiiviseen verotukseen. Tätä verotuksen progressiivisuutta tulisikin tarkistaa, jotta pääsisimme eroon kannustinloukuista (plus niitä päiväkotimaksuja myös). Koska AINA pitäisi olla kannattavampaa työskennellä, kuin olla työskentelemättä.

Syrjäytyminen

Syrjäytyminen on minulle erittäin läheinen asia, joka on yksi teemoistani. Teema on periaatteessa lapset ja nuoret, mutta panostamalla lapsiin ja nuoriin, joilla on haasteita jo peruskoulussa esimerkiksi keskittymisen kanssa, tulemme pienentämään syrjäytymistä pitkällä tähtäimellä.

Useinhan juuri ne lapset ja nuoret, joilla on ongelmakäyttäytymistä jo aikaisin, ovat aikuisena vaarassa syrjäytyä. Mikäli pystymme ”ottamaan kopin” näistä lapsista ja nuorista, kun he vielä ovat vastaanottavaisia, tulemme vähentämään heidän riskiä syrjäytyä, köyhtyä ja usein myös päätyä päihdeongelmaisiksi (keskittymisvaikeuksista kärsivät ihmiset kärsivät usein myös heikosta impulssikontrollista, mikä johtaa siihen, että haetaan nopeita mielihyvän tunteita).
Näitä ihmisiä, joilla on paljon potentiaalia (vaikka heillä olisi esimerkiksi kirjainyhdistelmä), pitäisi ohjastaa parempaan ja terveempään tulevaisuuteen, jossa he voisivat olla osa toimivaa yhteiskuntaa. Silloin he eivät yhtä helposti ajaudu päihderiippuvuuteen. Kyseessä on paljon resursseja ja veroeuroja, joita voidaan ottaa muuhun käyttöön, mikäli tämä onnistuu.

Mikroyrittäjät

Kolmas ryhmä, joka hyvin suurella todennäköisyydellä haluaa nousta köyhyysrajan yläpuolelle, ovat mikroyrittäjät. Monella meistä on matalat tulot yhdistettynä heikkoon sosiaaliturvaan. Tähän kun lisätään paljon puhutut YEL-maksut (yrittäjän pakollinen eläkevakuutus), niin soppa on valmis. Tämä pala on liian iso tähän blogikirjoitukseen, mutta nostetaan eräs seikka kuitenkin jo esiin. Tarjoamalla edellytykset niille yrittäjille, joilla on hetkellisesti vaikeampi tilanne, tulemme säilyttämään ison määrän toimivia yrityksiä pitkällä tähtäimellä. Jos emme tue heitä, meiltä lähtee moni tälläkin hetkellä alveja keräävä yrittäjä kortistoon nostamaan työttömyyskorvausta. Ja alveillahan me maksamme kaikkien julkisen puolen palkat.

Me ehkä emme voi auttaa kaikkia pois köyhyydestä, mutta mitä enemmän me saamme sieltä ylös, sitä paremmin voimme auttaa köyhyydessä eläviä. Kun autamme muun muassa yllä mainittuja ryhmiä pois köyhyydestä, saamme samalla myös enemmän hyvinvoivia veronmaksajia.

Laura Johansson
eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa